En saa mielestäni viime viikon iltapäivälehtien lööppejä siitä pienestä 3-vuotiaasta, joka harhaili yksin kylmässä yössä etsien äitiään. Niin surullista, että kurkkua kuristaa ja itkettää...
lauantai 8. marraskuuta 2008
.... niin pieni
Tämä kuva on vanhasta Anne Geddesin seinäkalenterista ja se on lumonnut minut täysin. Voiko olla suloisempaa kuvaa, tuo pieni niska ja niin pienenpienet hartiat.... pieni ja viaton ja täysin riippuvainen vanhemmistaan.
En saa mielestäni viime viikon iltapäivälehtien lööppejä siitä pienestä 3-vuotiaasta, joka harhaili yksin kylmässä yössä etsien äitiään. Niin surullista, että kurkkua kuristaa ja itkettää...
En saa mielestäni viime viikon iltapäivälehtien lööppejä siitä pienestä 3-vuotiaasta, joka harhaili yksin kylmässä yössä etsien äitiään. Niin surullista, että kurkkua kuristaa ja itkettää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
koskettava kuva ...
VastaaPoistaSamoin itkin minä. Hyvin paljon hyvin kauheita asioita taphtuu pienille lapsille ja yleensä oman vanhemman toimesta. Silti biovanhemman oikeus lapseen on niin vahva oikeusasteissa että lapsia heitellään kuin riepunukkeja sijoitusperheestä takaisin rikkinäiseen kotiin ja taas takaisin sijoitukseen. Kuka suojelee lasta aikuiselta joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään? :-(
VastaaPoistaMaailma on niin paha pienelle kulkijalle. Minä mietin myös tuota lasta ja sitä kaikkea mitä hän on jo ehtinyt kokea, sillä ei varmasti ollut ensimmäinen kerta kun äiti "unohti" lapsensa.
VastaaPoistaIhmettelen myös välinpitämättömyyttä, kukaanhan ei huomioinut pientä, keskellä yötä, yöpuvussa, kaupungilla. Mikä hätä ja tuska lapsella on täytynyt olla, kun äiti on hukassa.
Huomasin, että tämä on arka ja kipeä aihe... useimmat teistä vierailijoista eivät halua kommentoida ollenkaan. Totuus on kuitenkin se, että emme voi näitä pienen 3-vuotiaan kaltaisia pieniä ihmisiä unohtaa... ainakaan minä en siihen pysty...
VastaaPoistaKyllä se pieni kolmevuotias on ollut minunkin mielessäni ja voin vain yrittää kuvitella sen suunnattoman hädän ja turvattomuuden tunteen minkä hän on kokenut! Surullinen ja itkettävä tapaus, eikä valitettavasti ainoa laatuaan.
VastaaPoistaKurkkua kuristaa ja itkettää...samoin täälläkin ja edes kaikkia vastaavanlaisia ei tule lööppeihin...tästä ei ole kauan kun luin vastaavanlaisesta tapauksesta.
VastaaPoistaEnemmän kuin surullista...jos tästä ei ahdistus lisäänny, niin mistä sitten.
Toivon sydämestäni että lapselle ei jäisi tästä traumoja ja hän saisi tästedes Onnellisen elämän.
Voi kamala, onnkesi en ollut lukenut tuollaista.. uskomatonta...
VastaaPoistaMiten joku voi..:-((
Suojelusenkelin siipien havinaa vailla kulkee liian moni pieni kulkija. Vanhemmuus on niin iso lahja, että siitä pitäisi osata iloita ja nauttia, eikä se saisi olla taakka......Surullisen usein saa lehdistä lukea tuonkaltaisista hirvittävyyksistä. Rukous kaikkien vanhempien jaksamisen puolesta!
VastaaPoistaTuo kokonaisuus, johon olit laittanut tuon koskettavan herkän kuvan ja pikkusiivet teki minuun suuren vaikutuksen, se on niin paljon puhuva.....
Liikuttavan kauniin kollaasin olet tehnyt..Suojelusenkelin siipiä tarvitaan näinä päivinä sekä lapset ja aikuiset.
VastaaPoistaMinulla on blogissani jotain sinulle, jos haluat sen noutaa.
VastaaPoistaLiikuttavaa...
VastaaPoistaMinulla on Sinulle jotain blogissani, jos haluat ottaa sen vastaan.
Terkuin, Elsa